Hallitus 2017-2018

17190957_1568760783151253_8915244964248802906_n

TSO:n uusi hallitus valittiin 16.2.

Elias Jahnukainen-puheenjohtaja

Aliisa Häyry-varapuheenjohtaja

Bai Bao-rahastonhoitaja

Linda Nummisalo

Kreeta Leinonen

Samuli Latvajärvi

Niilo Grönholm

Mainokset

Teekkarina Tukholmassa

En ole koskaan pitänyt itseäni kovin teknisenä henkilönä ja niinpä yllätin jopa itseni hakiessani ja päästessäni opiskelemaan tietotekniikkaa(datateknik) Kungliga Tekniska Högskolaniin(KTH) Tukholmaan. Lähdin hieman soitellen sotaan, mutta Tekniska Högskolanin noin Gamla Stanin kokoinen kampus Vasastanin kupeessa on osoittautunut minulle toiseksi kodiksi tämän syksyn aikana, sen verran paljon siellä on tullut vietettyä aikaa. Vaikka kuulunkin kansalaisuuteni, sukupuoleni ja vapaa-ajan intressieni puolesta selvään vähemmistöön KTH:n tietotekniikan opiskelijoiden keskuudessa, olen löytänyt ympärilleni mahtavan jengin erilaisia ihmisiä, joiden kanssa selviää myös vaativammista opinnoista. Parasta KTH:ssa on juuri se kuinka hyvin erilaiset ihmiset työskentelevät yhdessä ja jokainen hyväksytään sellaisena kuin hän on.

Olen aiemmin opiskellut kauppatieteitä Suomessa ja KTH eroaa suuresti aikaisemmasta opinahjostani sekä ilmapiiriltään, että opetusmetodeiltaan. Yhteishenki opiskelijoiden välillä on loistava ja vaikeimpienkaan matematiikan ja ohjelmoinnin tehtävien kanssa ei tarvitse painia yksin. Opetus sekä matematiikassa että ohjelmoinnissa koostuu luennoista, harjoituksista(övningar), missä käydään yhdessä läpi ja keskustellaan tehtävistä assistentin kanssa, sekä seminaareista ja ”laboratorioista” joihin valmistellaan palautustehtäviä, joiden ratkaisun saa usein esittää tilaisuudessa. Vaikka tehtävien kopiointi kavereilta on kielletty, on asioiden keskustelu ja pohtiminen yhdessä erittäin suositeltua. Kriittistä ajattelua opetetaan jo ensimmäisestä opiskeluvuodesta alkaen ja professoreilta ja assisteinteilta on turha odottaa valmiita vastauksia juuri mihinkään liittyen ja tästä syystä on välillä ollut hieman avuton olo. Loppujen lopuksi asioiden kanssa ei kuitenkaan jää yksin, vaan koko vuosikurssillinen miettii samoja asioita ja myöskin Googlesta on tullut yksi parhaimmista kavereistani syksyn aikana.

Opinnoista kevyempiin tunnelmiin, Tukholman opiskelijaelämä ei aina ole ollut kehutuimmasta päästä Ruotsissa, mutta KTH:n valtavalla kampuksella sattuu ja tapahtuu taatusti lähes jokaisena viikonpäivänä. Opiskelujen alkaessa meillä oli kaksiviikkoinen aloitusjakso ”mottagning” jonka aikana oli ohjelmaa ja juhlia lähes jokaisena päivänä aamu kahdeksasta vähintään puoleen yöhön. Sekä ylioppilaskunta THS että eri ainejärjestöt ”sektioner” järjestävät kaikennäköistä ohjelmaa ja pippaloita. KTH:n opiskelijoilla on myös haalarit tai ainejärjestöstä riippuen frakki, joihin ommellaan merkkejä samaan tyyliin kuin Suomessa haalareihin, sekä musta teekkarihattu tupsulla.

Teknilliset koulutukset eivät vaikuta olevan kaikista tyypillisimpiä valintoja suomalaisille opiskelijoille Ruotsissa, mutta mikäli tekniikka ja teekkarielämä vähääkään kiinnostaa voin lämpimästi suositella KTH:ta!

Terveisin

Eerika Karstila

TSO:n hallitus

Harjoittelijaksi Ruotsiin

Miksi juuri Ruotsiin?

Palataanpa ajassa vuosi taaksepäin. Asuin Joensuussa ja mietin kuumeisesti mistä saisin ympäristöpolitiikan opiskelijalle sopivan harkkapaikan. Maisterin tutkintooni kun kuuluu pakollinen harjoittelu, eli ilman sitä ei tutkintotodistusta heruisi. Kun yliopisto myönsi minulle harjoittelutuen, kuvittelin tilanteeni hakusektorilla parantuneen huomattavasti.

Kuinka väärässä olinkaan!

Joulu-kesäkuun välillä lähetin noin 60 hakemusta hyvin erilaisiin paikkoihin; valtion virastoihin, yhdistyksiin Suomessa ja ulkomailla, puolustusvoimille….

Haastatteluissa kävin, mutta siihen se aina tyssäsi. Jos on Tukholmassa krooninen pula asunnoista, Suomessa on sama tilanne harjoittelupaikkojen kanssa. Eivät auta edes myönnetyt tukikuukaudet prosessissa.

Minulla ei siis ollut korkeita odotuksia Föreningen Nordens Ungdomsförbundetin (FNUF) EVS-harjoittelijapaikan suhteen, kun sitä kesäkuussa hain. Niinpä olin kuin seitsemännessä taivaassa, kun sain tietää klaaranneeni haun – minut valittiin!

Sitä tunnetta en unohda koskaan.

Mitä sitten olen tehnyt kolmen harkkakuukauteni aikana?

Olen vastuussa kaikista paikallisosastoista, eli niiden hyvinvoinnista ja toiminnan jatkuvuudesta. Tämä tarkoittaa käytännössä puheluita ja sähköposteja roppakaupalla suuntaan jos toiseenkin. Keväällä lähden ns. Roadtripille ja käyn moikkaamassa paikallisosastoja. Erinäisten toimistovastuiden  lisäksi meillä on meneillään paljon projekteja. Oma ”lapseni” on Nordenambassadörerna. Koutsaan Ruotsin edustajia, eli jaan heille informaatiota millaisia pohjoismaisia tapahtumia he voisivat ensi vuonna järjestää. Baltic Sea Strategy forumille oli mukava osallistua vapaaehtoishommiin, koska pääsin tapaamaan siellä Itämeren alueen poliitikkoja ja muita merkkihenkilöitä. Töiden merkeissä pääsee myös matkustamaan suhteellisen paljon. Yksi unelmistani on aina ollut päästä Islantiin – viikko sitten se tapahtui. Pääsin kokemaan tuon mystisen maan luonnonihmeitä; näin geysirin purkautuvan ja uin tunturin laella lämpimässä joessa.

Oikeastaan minulla kävi tuuri harjoittelupaikan kanssa. Voisin ehkä oppia virasto- ja viranomaistyöskentelystä enemmän, jos olisin esimerkiksi päässyt Ympäristöministeriöön hommiin. FNUF:illa pääsen kuitenkin totetuttamaan projekteja, ottamaan paljon vastuuta sekä verkostoitumaan ruotsalaiseen yhteiskuntaan ja työyhteisöön. Ei huono diili.

Lopuksi.

Voisin itse asiassa sanoa, että Ruotsi valitisi minut eikä päinvastoin. Annoin Ruotsille yhden mahdollisuuden ja tuo yksi hakemus tänne tuotti harjoittelupaikan. Tällä hetkellä paluu Suomeen ei näytä todennäköiseltä harkkapestin päätyttyä. Elämä täällä siis jatkukoon elokuun jälkeenkin…?

Terveisin,

Emilia

TSO:n hallitus